Eläimet ovat ihania

Uhkaukset menivät perille ainoastaan maarotille, jotka arvostelivat elokuvan sovittuun päivään mennessä. Muiden kanssa menee taas hieman myöhemmälle (tiedätte keitä tarkoitan, tiedätte)

Kun Sophie pamahti blogiin, tiesin jo seuraavan elokuvan. Kevin Klinen viitoittamalla tiellä jatketaan. Kevin vie meidät eläintarhaan, jossa asiat toteutetaan hieman poikkeavalla tavalla. Luovuus, siitä ZOOn hallinnoimisessa on perimmiltään kyse.

Nauttikaa siis vuonna -97 valmistuneesta Fierce Creatures -elämyksestä.

http://www.imdb.com/title/tt0119115/?ref_=fn_al_tt_2

Kiitokset John Wrightille hienosta kuvasta.

Sanokaa Burt, kun haluatte jotain hyvää

 

Kuukauden elokuva on Luunmurskaajat (The Longest Yard) ja nimenomaan alkuperäinen vuodelta 1974 eikä mikään uudempi versio, jonka tähtikastiin lukeutuvat Adam Sandler ja räppäri Nelly. 

Toinen noista elokuvan versioista voitti Golden Globen ja toinen Teen Choice Awardin. Arvaatteko ikinä kuinka nuo pystit jakautuivat? 

Itse en ole kumpaakaan versiota nähnyt, joten mielenkiinnolla odotan mitä jenkkifutis voi meille tarjota. Yhdistävänä tekijänä on tällä kertaa ohjaaja Robert Aldrich, joka tosiaan on muitakin mielenkiintoisia pätkiä heittänyt tarjolle.

Mutta pidemmittä puheitta, piilottakaa luurankonne kaappeihin sillä tässä tulee Luunmurskaajat!

Smells like Sao Paolo...

Leffavuosissa hypätään seuraavaksi aika paljon eteenpäin ja valmistusvuosissa pari vuotta. Tiedän, että joillekin uhosin valkkaavani seuraavaksi leffaksi semmoisen mitä en ole itse nähnyt koskaan, mutta kun tähän valintaani törmäsin en voinut iselleni mitään. Tämän näkemisestä mulla on melkein pari kymmentä vuotta, joten odotukset ovat kovat :)

Yhteys on: Dan Aykroyd

Leffa: Nothing But Trouble - Kaistapäiden kaupunki (taas on suomennos kohdillaan :))

Uusi vuosi, uudet elokuvat

Nämä mitää uusia sinänsä ole. Tämäkin kuukauden pätkä on vuodelta -89 ja sijoittuu vielä kauemmaksi menneisyyteen, aina ratkiriemukkaalle 40-luvulle, jossa jokaisella näytti olevani oma roolinsa yhteiskunnassa. Tämä elokuva on draamakomedia nimeltä Driving Miss Daisy – Palveluksessanne, Miss Daisy. Linkkinä edellisestä elokuvasta on tietenkin samettisen pehmeän äänen ja hieman vinksahtaneen yksityiselämän omaava Morgan Freeman.  Nauttikaa kuvasta. Niin me aiomme tehdä.

KOLMAS KERTA TODEN SANOO

Rosemaryn painajainen voisi ohjaajansa puolesta poikia usean hienon elokuvan pientä piiriämme ilostuttamaan. Ensiksi kävi mielessä Fearless vampire killers. Toiseksi ajateltiin Pianistia (Mintulle Adrien Brodyn nenä on elämys). Sitten hyppäsimme aidan toiselle puolelle, näyttelijöihin. Täältäkin olisi vaikka mitä valita. Päädyimme kuitenkin yhteen aurinkokuntamme aliarvostetuimmista näyttelijöistä. Haluamme esitellä teille suuren, the one and only - Charles Grodinin....Hau hau... mitä, kuuluuko jostain koiran haukuntaa. Ei, vaan koirien. Pörröisen menon teille tarjoaa: Beethovenin toinen aka Beethoven's 2nd - This time it's personal.

-mika&minttu