Nämä mitää uusia sinänsä ole. Tämäkin kuukauden pätkä on
vuodelta -89 ja sijoittuu vielä kauemmaksi menneisyyteen, aina
ratkiriemukkaalle 40-luvulle, jossa jokaisella näytti olevani oma roolinsa
yhteiskunnassa. Tämä elokuva on draamakomedia nimeltä Driving Miss Daisy –
Palveluksessanne, Miss Daisy. Linkkinä edellisestä elokuvasta on tietenkin
samettisen pehmeän äänen ja hieman vinksahtaneen yksityiselämän omaava Morgan
Freeman. Nauttikaa kuvasta. Niin me
aiomme tehdä.
Hih, kyseinen pläjäys on komistanut mun hyllyä jo vuosikaudet ;)
VastaaPoistaTässä tais ollaki tiukkoja autostunttikohtauksia, sen verran vauhdikasta menoa :D Tosin siitä on aikaa ku itse olen tuota kattonu....et ehkä muistan väärinki ;)
VastaaPoistaJahap,
VastaaPoistaelokuva tuli katsottua jo kuluvan kuun alussa. Kirjoitan nyt, että kirjoitan muistista. Olen katsonut tämän pätkän kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sain kiksejä enemmän. Syy tähän oli se, että tuolloin filmiä tarjottiin katsottavaksi komedianälkäiselle, vaikka kansikuva kielikin minulle vakavammasta kyydistä. Yllätyksen tuoma ilo oli suuri, koska odotetun haikeuden ja totisuuden sijaan saikin aimo annoksen lähes herskyviä naurahduksia.
Tällä kertaa katsottaessa ei uutta tarjottu. Päänäyttelijöiden keskinäinen suhde oli edelleen hauska, yhteiskunta kuvattu ajan hengen mukaiseksi ja aksentit istuivat hahmoihinsa hyvin. Elokuva on letkeähkö, lukuunottamatta aikaan kuuluvia vainoja ja ennakkoluuloja, jotka tässäkin elokuvassa täytyi tuoda esiin. Morganin esittämä autokuski olisi kiva tuntea oikeassakin elämässä. Jos tienaisin kuin Nalle W., hankkisin itselleni saföörin. Hänen perehdysjaksonsa kaksi ensimmäistä viikkoa käsittäisi ainoastaan tämän elokuvan katselua ja näin ollen uuden minän omaksumista.
Totuuden hetki. Jos olisin antanut pisteitä ensimmäiseltä katselukerralta, tähtiä olisi annettu 4/5. Nyt aika oli tehnyt tepposet, ja mielikuva oli parempi kuin itse elokuva. Eritoten jäi kenkuttamaan loppupuolella havainnollistettu vuosien kilpajuoksu. Ensiksi sitä ollaan vielä niin vetreää ja ajokuntoista, sitten yks kaks, maks... istutaankin apukuskin paikalla ja käydään tapaamassa vanhoja tuttuja fatikoolissa. Siksi 3/5.
Pitääpä katsoa tämä itsekin, ettei vaan pääse unohtumaan. Ei ole mulle kolmas kerta, eikä varmaan edes 10 kertaa riitä :) Vaikken olet tätä muutamaan vuoteen katsonut niin muistan aika hyvin ulkoa.
VastaaPoistaTiiserinä... seuraava leffa on jo valittu... jännityksellä jäämme odottamaan tuleeko kolmen Mauri Vapaamies -leffa putkeen ;)
Mikäli Mika tienaisi kuin Nalle ja hankkisi Freemanin kaltaisen kuskin, tarkoittaako se, että Mika istuisi auton kyydissä vaalea hattu päässään, helminauha kaulallaan, käsilaukku sylissään ja muut tarvittavat hepeneet yllään? Mielikuva ei ainakaan ole houkutteleva. Mikan hiusrajakaan ei ole vetäytynyt vielä yhtä kauaksi kuin neiti Daisylla, joten ehkä hän saa jättää haaveet elokuvan kaltaisesta elämästään myöhemmäksi.
VastaaPoistaMutta edetään elokuvaan, joka on todella viihdyttävä. Tunnusmusiikki luo jo loistavan, kepeän ja hyväntuulisen tunnelman. Elokuvassa ilmenee kyseisen aikakauden ihmisten suhtautumiset elintasoeroihin sekä rotukysymyksiin– toisaalta myönnetään, että ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään, mutta toisaalta ajatus on niin tuore, että rasistisuudesta ja rikas-köyhä -asetelmista ei haluta puhua tai niitä ei haluta nähdä.
Hoke vetääkin asiat suorasukaisella, joskin hilpeällä puheellaan esille, ja se suututtaa Idellaa useampaan otteeseen. Henkilökemian kehittyminen onkin mielenkiintoista seurata päähenkilöiden erilaisen yhteiskunnallisen aseman sekä rodun vuoksi. Nämä asiat kun tuolloin merkitsivät nykyistä enemmän.
Hauska oli todeta kuinka keskustelut ylpeän, itsepäisen vanhuksen sekä leikittelevän, huolettoman persoonan kesken loivat humoristisen ja kepeän tunnelman elokuvalle. Elokuva, joka omalla tavallaan käsittelee surullisia asioita, mm. yksinäisyyttä, on mielestäni enemmän hyväntuulinen komedia kuin syvällinen draama.
Vuosien etenemistä ei käsitelty mielestäni tarpeeksi selkeästi, jonka vuoksi loppu tuntui tupsahtavan syliin yllättäen. Kuin ohjaaja olisi yhtäkkiä tajunnut, että henkilöidenhän piti vanheta ja maskeerautti näyttelijät vanhemmiksi ja käski heidän täristä enemmän. Loppuun olisi mielestäni pitänyt edetä lähes yhtä rauhallisesti kuin alkutunnelman luomisessa.
Mutta kokonaisuudessaan elokuva oli miellyttävä pläjäys.
Mikan aiempien sanojen mukaisesti, Freemanin poskeen läjähtää 3,5 pisamaa.
Kohta Veikkokin ehtii harjoittaa autokuskin virkaa ennen kuin saadaan uusi leffa vaihdettua :P
VastaaPoistaT: Tylsistynyt ja malttamaton
P.S. Taidan ruveta virkkaamaan ku ei uutta leffaakaa voi katsoa :|
Me olemme myös osamme tehneet tämän leffan parissa, eli se on katsottu ja jälleen hyväksi todettu.
VastaaPoistaViivyttelin tämän katsomista lähinnä sen takia, että muista edelleenkin leffan melkein kokonaan ulkoa. Vuorosanoja en sentään muistanut ja oli siellä pari pientä kohtausta mitkä olivat jääneet unholaan.
Leffahan on kiva, kepeaä ja hauska ns. hyvän mielen leffa. Ihan niin suurta vaikutusta tämä leffa ei minuun enää tehnyt, kuten se teki ensimmäiset 10 katselukertaa. Tuo leffan loppupään ajan nopeuttaminen ei ole sinällään koskaan mua häirinnyt, koska jo se olisi kerrottu hitaammin, niin leffan pituus olisi väkisinkin kasvanut ja siten leffa olisi ollut huomnattavasti huonompi.
Pisteinä:
Mirva 4/5
Jukka 3,5/5
Niin vain pääsimme mekin Hoken kyydistä viimein nauttimaan.
VastaaPoistaPariin otteeseenhan tämä on enemmin jo myös katsottu, mutta kyllähän sen vieläkin katsoi. Toimii kepeänä sunnuntai-iltapäivän vauhdittajana.
Roolitus oli suoritettu hyvin, koska kaikki pääosien esittäjät tekivät loistotyötä.
Roolityön lisäksi parasta elokuvassa olivat komeat autot, Hans Zimmerin tekemä tunnari ja Hoken nauru.
Juha: ***
H-M: ***
Hip hei!
VastaaPoistaVapaapäivän ratoksi katsoin elokuva. Taisi olla kolmas kerta kun tämän näin.
Muitelin,että tämä olisi ollut paljon draamallisempi. Tai no olihan sitäkin,mutta komediaa oli mukana sopivasti.
Toki tässä itse juonikin on hyvä,mutta varsinkin Jessica Tandy voitti ansaitusti oscarin.
Kyllähän tässä näkyy aika hyvin tuo ajankuva. Rasismi oli arkipäivää. Kannattaa katsoa Piiat-elokuva jos sitä ei ole nähnyt. Siinä meno vielä roisimpaa.
Oman kuljettajan haluan minäkin. Harmi,että meni lotossa taas onni ohi.
Zimmerin musa toimii aina. Tässä ei ehkä parasta antia häneltä,mutta hyvä kuitenkin
Ilman upeita päänäyttelijöitä leffa saisi 3 pistettä,mutta koska näyttelijät oli mahtavia niin annan 4 tähteä!