maanantai 15. syyskuuta 2014

La cité des enfants perdus



Tuossa katselin tämän blogin historiaa ja totesin, että kaikki tähän astiset elokuvamme ovat tulleet amerikoista. Tähän oli tultava muutos, koska hienoja elokuvia tehdään joka puolella maailmaa.
Tähän tuli nyt mahdollisuus ranskalaisen elokuvan muodossa. Marc Caron ja Jean-Pierre Jeunetin sci-fi/fantasia-elokuva Kadonneiden lasten kaupunki http://www.imdb.com/title/tt0112682/?ref_=nm_flmg_dr_4

Nautinnolisia elokuvahetikä!

Yhdistävä tekijä on Ron Perlman

7 kommenttia:

  1. Oii...tämäpä mielenkiintoinen :O En oo nähny ja innolla odotan. Nimenomaan sekin kiva lisäseikka, että pätkä on muualta tullut.

    VastaaPoista
  2. Ja kaks ohjaajaa...aika erikoista. Mutt sitä mä en ymmärrä miks Gérard Depardieu ei ole kastissa ;)

    VastaaPoista
  3. Se oli hieno satu se.
    Hieno varsinkin visuaalisesti. Elokuvan ehdottomasti parasta antia oli lavastus sekä puvustus. Hahmot olivat varsin mielikuvituksellisia, eräästä hahmosta tuli vahvasti mieleen yksi Turtlesien pahimmista vihollisista.
    Lastenkaappareista taas tuli vahvasti mieleen Hellraiserin kenobiitit.
    Kaikin puolin komea elokuva, jonka kruunaa Angelo Badalamentin säveltämä ja Marianne Faithfullin esittämä loppukipale.

    Hanna-Mari:****
    Juha: ***1/2

    VastaaPoista
  4. Erikoisella tavalla tämä erikoinen elokuva vangitsi mielenkiintoni. Tätä katsellessa tiesin, ettei tässä ole mikään minun lempielokuvani, mutta jotain merkillisen viehättävää siinä oli. Selkeitä iloja sain maarottien tapaan, välillä jopa teatterimaisesta, taustasta ja rekvisiitasta. Lisäksi puvustus oli hienoa ja toivoinkin salaa, että nykyiset merimiehet pukeutuisivat Yhden tapaan.

    Tarinan käsikirjoittajat eivät selkeästi hylänneet mitään uskomattomalta tuntuvia juonen käänteitä tai ideoitaan. Senpä vuoksi elokuvasta syntyi aivan uusi maailma, joka mahdollisti kaikki hassuilta tuntuvatkin jutut.

    Sivuhahmot olivat myös nokkelia epämääräisine piirteineen. Mielikuvitusta yksinkertaisesti tekijöiltä ei puuttunut ja se on aina hyvä. Niin ja värimaailma oli kiva.

    Elokuva saa minulta kolme posetiivarin veivausta.

    VastaaPoista
  5. Olipas hyvä elokuva. Edellisen kerran olen nähnyt tämän vuosikausia sitten.
    Ehdottomasti parasta tässä on tuo lavastus ja puvustus ja kaikenkaikkinen visuaalinen ilme. Harvoin elokuvasta jää mieleen,että se oli aika vihreäsävyinen.
    Näyttelijät olivat hyviä ja hahmot outoja. Tämä tietenkin hyvällä tapaa. Olisin odottanut,että Alesundin Sirkku olisi tullut kehiin jossain vaiheessa,mutta ei.
    Idea oli ihan jees. Jossain vaiheessa oli ehkä vähän liikaa sähelystä ja selkeys katosi osittain.
    Marianne Faithfullin esittämä biisi on yksi suosikeitani. Siitä lisäansioita.

    Annan 4 tähteä.

    VastaaPoista
  6. Katsoimme tämän jo hyvä tovi sitten. Nyt vasta saan kirjoitettua ajatuksiani näkemästäni. Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset? Hyvät. Tämä oli sopivalla tavalla erilainen elokuva, joka varmasti olisi odottanut katsomistaan pidempään ilman rinkiämme. Muistan aiemmalta kerralta kaljun laiheliinin ja pienen tytön. Jotain myös merellisestä toiminnasta. Siinä kaikki.

    Nyt osasin arvostaa erityisesti mielikuvituksellisia hahmoja, lavasteita ja värimaailmaa. Samoilla linjoilla siis muiden kerholaisten kanssa. Tässä elokuvassa tuli keskityttyä paljon enemmän juonen ympärillä oleviin asioihin, joskin itse tarina oli myös hyvä.

    Tästä voin hyvinkin antaa 3 kloonia. Neljäs olisi ollut mahdollinen jos Sirkku olisi siinä esiintynyt...tai edes Kauhajoen Jaskarin väki.

    VastaaPoista
  7. Ei.
    Joitakin elokuvia ei pitäisi katsoa eikä edes tehdä. Muhun ei tämmöinen tule ikinä uppoamaan.
    0.5 korillista mätiä kaloja

    VastaaPoista