lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hulluja nuo naiset

Tampereen Kalevasta jyrähtää.
Seuraava elokuva on : http://www.imdb.com/title/tt0056687/
MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? Elokuva on vuodelta 1962 eli varmaa klassikokamaa.
Pääosissa Bette Davis ja Joan Crawford.
Yhdistävä tekijä edelliseen elokuvaan on näyttelijä Bert Freed.

Mielisairaita elokuvahetkiä!

t.E

11 kommenttia:

  1. KIva. Yritin saada edes ton linkin toimimaan,mutta kai te sen ilmankin löydätte :)

    VastaaPoista
  2. Ehkä me löydetään : D Kiva valinta. Nuorempana tämän oon katsonu ja silloin tykkäsin.

    VastaaPoista
  3. No niin. Elokuva katsottu. Ajattelin,että ei tule taas pääkaupunkseudulta rutinaa tällä kertaa.

    Ei kannata lukea jos ei ole katsonut leffaa.

    Elokuva on kunnon vanhaa mustavalkoista Hollywoodia. Tosin 1962 oli jo värileffojakin toki. Mutta tunnelma oli juuri sitä.
    Baby Jane-raasu on pahasti seonnut vuosien saatossa ja Bette Davis osaa näytellä osansa mainiosti.
    Siskon roolissa Joan Crawford on myös erinomainen ja näyttelee hyvin ahdinkonsa.
    Sivuosissa paras on pullean pianistin äiti-muori. Vallan miellyttävä tapaus.
    Juoni on ok ja sillä ei edes ole niin suurta merkitysta koska suurin osa elokuvasta on siskojen välisten konfliktien seuraamista.

    Hieno leffa, mahtavat pääosanäyttlelijät ja jotain sellaista mitä elokuvien pitäisi aika olla!
    Annan 4,5 tähteä!

    -Esa

    VastaaPoista
  4. Mun piti oikeen tarkistaa, jotta tekikö Esa blogimme historiaa antamalla nopean elokuva-arvostelun. Pikaisen katsauksen jälkeen totesin, että Valkeakoskelaiset ovat vetäneet tämän ennätyksensä Steelin kohdalla. Jos ny oikein onnistuin laskeen, he tähdittivät elokuvan 15 tunnissa ja 34 minuutissa. Hurjaa :O

    Ei siis tuosta tehdä mitään kisaa, mielenkiinnosta vaan tsekkasin ja jaoin tämän pienen tiedon teidän kanssanne :D

    VastaaPoista
  5. Mitä me voitettiin? Hitsi, olis sittenkin pitänyt katsoa ko. leffa jo eilen iltapäivästä, olisin ollut eka ;) Ehkä taas ensi kerralla. Kai sä Minttu pidät tilastoa siitä kuka katsoo/kommentoi leffan kuinka nopeasti?

    VastaaPoista
  6. Haha..tietenkin..oheisen linkin mukaisesti http://wavespub.com/wp-content/uploads/2011/05/600full-meet-the-fockers-screenshot1.jpg

    VastaaPoista
  7. Wuhuu..pian meilläki on skitsoa meininkiä. Se on tietty eri juttu koska ennättää katsoa tuon.

    VastaaPoista
  8. Sisarukset ovat pahimpia. Minäkin sen tiedän.

    Juonipaljastuksia!!!

    Oli se kyllä eri jännä pätkä. Paljolti kiitos kyllä kuuluu näyttelijätärille Davis ja Crawford. Etenkin Davis oli kyllä mahtava sekopää, jota kävi välillä jopa hieman sääliksi.
    Elokuvassa olisi ollut ainekset vieläkin enemmän kauhupätkäksi, mutta tällä kertaa ohjaus ja musiikki eivät sinne suuntaan liikaa lähteneetkään. Tässä tapauksessa ehkä ihan hyväkin, koska elokuva toimi näin vallan mainiosti. Nukkea jos olisi käytetty elokuvassa enemmän en olisi välttämättä saanut pariin yöhön nukutta lain.
    Loppu kruunasi elokuvan ja loppukuva oli erityisen hieno.
    Robert Aldrich näyttänee kyllä olevan melkoisen monipuolinen ohjaaja, ensimmäisenähän häneltä tulee mieleen loistava The Dirty Dozen, joka on sotapätkien ehdotonta parhaimmostoa.

    Elokuva on ansainnut meiltä seuraavat tähdet:

    Juha: ****
    Hanna-Mari: *** 1/5

    Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  9. Vitsit. Kyllä tämä elokuva oli jopa parempi kuin muistinkaan, joten pettymystä en joutunut kokemaan. Elokuvassa kaikki oli kohdillaan; ohjaus, käsikirjoitus, henkilöhahmot, näyttelijät ja tunnelma. Bette Davis veti roolinsa myös minun mielestäni loistavasti, etenkin hänen nopeat tunteen vaihdokset toimivat hyvin. Ja loppu kiteytti koko tarinan yhteen nippuun.

    Sivuhenkilöistä pidin eniten pullukka-pianistista.

    Kyllä viimeistään Edwinin rullatuolikohtaus toi elokuvalle täydet pisteet.

    VastaaPoista
  10. Hi,

    olen aina sanonut, että naiset ovat sekopäitä. Ovat näemmä olleet sitä jo 60-luvulta asti. Tässä oli hienosti tuotu esiin mielen vinouma ja katkeruus. Muistin, että tämä oli enemmän kauhupätkä, mutta jännäri taitaa toimia luonnehdintana paremmin. Vähä aina oikein tuli kylmiä väreitä, kun Baby Jane läheistyi autollaan taloa, jonka sisätiloissa sisko koetti epätoivoisesti pelastautua. Samanlainen fiilis ku Kingin Piina -elokuvassa.

    Suosikkihahmo tietty oli dear baby Jane. Muut eivät hekään olleet huonoja ja jo mainittu pullero pianisti oli äitinsä kanssa hieno lisä elokuvaan. Tämä elokuva todisti taas kerraan, että pyörätuoleilu voi parhaimmillaan olla kivaa ja hulvatonta.

    Koen olevani reilu, jos annan ko. teokselle 4 tähteä.

    You mean all this time we could have been friends...

    VastaaPoista
  11. Tämäkin leffa on sitten tullut nähtyä ja täytyy sanoa, ettei ollut minun mieleen. Asiaan vaikutti varmasti päivä ja mieliala. Loppuhan tässä leffassa pelasti koko homman, muuten tylsistyin ja vilkuilin kelloa. Syynä lienee se, että olen vastaanlaisia leffoja, missä kiusatun henkilön vapautuminen tms. on vain pienestä hetkestä kiinni, nähnyt ihan liikaa.

    Pisteinä tulee 2 pientä tanssivaa jäätelötötteröä

    VastaaPoista