maanantai 22. lokakuuta 2012

We've met before, haven't we?

Seuraavaksi vuorossa hieman kinkkisempää tavaraa eli David Lynchin LOST HIGHWAY.
Siitä on rutosti aikaa, kun tämän jännärin viimeeksi katsoin ja nyt on aika tarkistaa, että kuinka hyvin tässä pysyikään kärryillä.
Elokuvahan on täyttä Lynchia ja perustuu samaan maailmaan, kuin maailman paras sarja (MacGyverin jälkeen tietysti) Twin Peaks.
Yhdistävänä tässä on edellisen elokuvan presidentti Bill Pullman ja mukana myös ensimmäisen elokuvamme päätähti Robert Blake.
Nauttikaa ja jännätkää


13 kommenttia:

  1. No nyt mä oon yllättynyt. Olin sata varma, että valkkaatte jonku Randy Quaidin tähdittämän komedian :D Mutta mielenkiinnolla mukana, en nimittäin ole tätä nähnyt.

    VastaaPoista
  2. Jännäri, trilleri, draama siinäpä sanoja jotka leffoihin liitettynä saa minut välttämään kyseistä tuotosta.
    Lynch on ohjaajana mulle täysin outo ja imdb:tä pikaiaeen selatessani ymmärrän kyllä miksi, ei minun kuppi teetä.
    Innolla silti odotan mitä elokuva pitää sisällään

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. No oisko Jukka kuppi kahvia? Lynch on nimittäin kova kaffeen käyttäjä.

    VastaaPoista
  5. No niin. Se oli siinä. On siitä tosiaan aikaa kun tämän on viimeksi katsonut. En muistanut puoliakaan. Hyvä niin, sillä nyt riitti mukavasti "uutuuden" viehätystä loppuun saakka. Kyllä tämän Lynchiksi olisi arvannut, vaikka ei ohjaajan nimeä olisi entuudestaan mistään lukenut. Punaista verhoa oli tarjolla (niin muuten on meidän blogin taustallakin).

    Patricia Arquette oli mun mielestä paras tässä. Näpsäkkä, viekoitteleva mimmi, joka osaa vielä näyttelemisen jalon taidon. Tunnelma elokuvassa oli mystinen. Iso käsi tulee myös elokuvan soundtrackille. Mielettömän hyviä veisuja kasapäin.

    Harvoin tulee nykyään mitään katsottua yhdeltä istumalta. Tämä kuitenkin sai takaliston pysymään paikalla koko reilun pari tuntisen. Veikkaan vahvasti, että meidän taloudessa marraskuu on yhtä kuin David Lynch -kuu.

    Tähtiä 4

    VastaaPoista
  6. Todella erikoinen elokuva, mikä oli odotettavaakin, mutta silti viihdyttävä. Nuoren päänäyttelijän piirteissä näin koko ajan nuoren Charlie Sheenin kasvot, mutta pääsin asiasta yli aika pian.

    Elokuvan äänten käyttö miellytti minua, etenkin alkuosiosta tuli mieleen japanilaiset kauhuelokuvat - ääniä ilman musiikkia. Hyvä tehokeino, joka toimii minulle.

    Myös poikkeavat kuvakulmat loivat elokuvasta omalaatuisen ja osaksi sen vuoksi pidän tästä erilaisesta ohjauksesta.

    Elokuvasta löytyisi paljon pieniä yksityiskohtia, jotka olisi hauska saada avattua, mm. mikä merkitys miesten pienen pienillä tatuoinneilla oli (toisella kädessä ja toisella selässä), sillä voisin kuvitella Lynchin miettineen nämäkin yksityiskohdat.

    Lynchin tapa saada näennäisen rauhallinen tilanne ahdistavaksi ja jopa pelottavaksi on harvoilla hallussaan. Kuitenkin välillä tilanteille ilman ratkaisua kaipasin niitä ratkaisuja. Vai onko vain niin, että jokainen saa kokea elokuvan tilanteet ja selitykset tavallaan, kuten päähenkilökin, joka inhosi videokameraa kun hän saattoi kokea asiat eritavalla kuin ne taphatuivat.

    3 tähteä

    VastaaPoista
  7. Olihan se mystinen kun fan.

    Ehdotonta hienoutta alusta loppuun. Unenomaista ja uhkaavaa kaiken aikaa.
    Paljon symboliikkaa ja alitajunnassa hengailua.

    Kärryillä pysyminen oli haastavaa (mikäli kärryille ikinä pääsikään), mutta Lynchin pätkissä se ei ole heikkous.

    Musiikki oli tärkeä tekijä elokuvassa ja olihan siellä eräskin tuttu bändi aivan uransa alkutaipaleella, kun amerikoissa ei tainnut Lynchin lisäksi vielä kukaan ollut bändiä kuullutkaan.

    Parasta kyllä oli edelleen Robert Blaken esittämä Mystery Man, joka on peloittavimpia setiä elokuvissa ikinä. Varmasti ollut kaveria Bobin ja Miken kanssa aikoinaan.


    Juha: ****
    H-M: *** ja puoli

    VastaaPoista
  8. Triviana kerrottakoon, että tämä jäi Lynchin luottopakin eli Jack Nancen viimeiseksi rooliksi. Mies kuoli tappelun seurauksena ennen ensi-iltaa.

    VastaaPoista
  9. Tuo Nancen kohtalo oli vähä sama ku sillä koiralla siellä lammella luun kanssa. Se katto heijastustaan vedestä ja tuumi, että tuolla koiralla on isompi luu. Sitte se avas suunsa ottaakseen sen toisen koiran luun...

    VastaaPoista
  10. Mika, miten tuo vertaus liittyy mihinkään?

    VastaaPoista
  11. No niin! Katsottu. Yllättävää oli,että muistin niinkin vähän tästä. Mulla taisi tämä olla VHS kassuna joskus aikoinaan.
    Hyvä leffa. Kummallisen painostava tunnelma lähes koko ajan. Parasta oli se video jossa raasuja kuvattiin yöllä. Samoin Mystery manin ilmoitus,että hän on samaan aikaan heidän kotonaan kun puhui heille toisaalla. Jännää ja kovin Lynchia.
    Kyllähän tämäkin on varmaan suunniteltu aineiden vaikutuksen alaisuudessa. En keski muuta selitystä.

    Pisteitä annan 3,5

    VastaaPoista
  12. Mä en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan tät loppuun asti vaikka kuinka yritin. Kovin heppoisin perustein jätä leffaa katsomatta. Arvostelun jätän myöskin suorittamatta. Seuraava (kauhu)leffa kiitos

    VastaaPoista