Tämän kuukauden elokuvana on I'm Not There. vuodelta 2007
Tällä kertaa kuvataan legendaarisen Bob Dylanin elämää.
Erikoisen elokuvasta tekee se, että Dylania näyttelee kuusi eri näyttelijää hänen elämänsä eri vaiheissa. Uskon, että tämä tekee elokuvasta erittäin mielenkiintoisen, mutta se voi toki tehdä siitä myös erittäin sekavan. Sittenpähän näemme.
Näyttelijäkaarti on melko nimekäs, joten odotan elokuvalta hienoja näyttelijäsuorituksia.
Ja tietysi paljon miehen hienoa musiikkia.
Nauttikaa!
Ps. Yhdistävä tekijä on Michelle Williams.
Oi, Christian Bale on näemmä leffassa mukana…loistavaa :) Sanoks viel yhdistävän tekijän?
VastaaPoistasano se yhdistävä tekijä heti!!
VastaaPoistaMitä hel... Siellähän se selvästi lukee.
VastaaPoistaKeijo ei tiedä eikä Keijo voi todistaa, mutta Keijosta tuntuu että tässä on käytetty jonkinlaista fiilunkia. Voimakas tunne on Keijolla nyt!
VastaaPoistaTarkkasilmäisimmät huomasivat, että edellisen elokuvan pisteiden keskiarvo oli hypännyt väärälle riville sekä oli laskettu väärin. Korjasin nyt molemmat virheet.
VastaaPoistaLisäksi pohdiskelin ja kävin läpi kaikki tekijät, jotka olisivat voineet vaikuttaa keskiarvon virheellisyyteen. Tulin siihen johtopäätökseen, että ainoa mahdollinen selitys on epäkunnossa oleva laskin.
Jouluruokia sulatellessa tuli tämä vihdoin katsottua.
VastaaPoistaTämä pätkä todella oli hieman erilainen elämänkerta, kun vaikkapa tuo kesällä katsottu Chaplin.
Elokuvassa ei menty kronologisesti miehen elämää ja uraa alusta nykyiseen, vaan ennemminkin oli tuokiokuvia sieltä täältä. Osan näistä tuokiokuvista oli innoittanut todelliset tapahtumat, osan miehen laulut ja osan fiktio ja legendat.
Bob Dylaniahan tässä todella näytteli kuusi eri ihmistä eri aikakausilta miehen elämässä. Yhtä osaa, kun näyttelee nuori musta poika (Marcus Carl Franklin) ja yhtä nainen (Cate Blanchett), ei todellakaan olla ihan perinteisimmän kerronnan äärellä.
Ja piristäväähän tälläinen pätkä olikin välillä. Elokuvasta on niin moneksi, kunhan tekijöillä vain on visiota.
Elokuva varmasti avautuisi paljon enemmän, jos olisi paremmin perillä miehen elämästä, mutta hyvin se meni näinikin.
Oma suosikkini kuudesta Dylanista oli Jude-osiot näytellyt Cate Blanchett.
Musiikki oli tietysti tärkeä osa tätä elokuvaa ja siitäkin tulee lisäpisteitä.
Juha: *** 1/2
H-M: ***
Ohhoh…nyt vasta huomasin päivittää pisteet, vaikka maarotat on katsonut pätkän aikaa sitten, ajallaan, toisin kuin me muut.
VastaaPoistaKatotaan tämä nyt pois kuleksimasta...
VastaaPoistaKuka Bob Dylan? Ainoa, jonka miehestä nimen lisäksi tiesin, oli Guns n' rosesin knockin on heaven's door. Edelleen se on minulle gunnareiden biisi. Onko tietämättämyyteni aukko myös sivistyksessäni... 1960-luvun nuoret kivittäisivät minut.
I'm not therin jälkeen en juuri ole viisaampi. Siinä ei ollut alkua. Ei ollut loppuakaan. Oli vain kasa palikoita, jotka oltiin heitetty valinnasta turhautuneen katsojan eteen koottavaksi. Elokuvan loistavat näyttelijät, hyvä musiikki ja todellakin toimiva kuvaus olivat liian vähän. Tämä kykenisi tarjoamaan ennakkoon asiasta tietäville kukaties runsaastikin.
Jos jotain, laitoin elokuvan jälkeen tuubiin pyörimään pari miehen veisua. Ehkä niitä tunnetuimpia kipaleita. Elokuva antoi kuin antoikin jotain, kiinnostuksen jyväsen.
Itse puolestani annan kaksi tähteä.
Bob Dylanin elämä ei tosiaan selvinnyt tämän elokuvan myötä, mutta ei mielenkiintonikaan liialti herännyt. Kivan erilainen lähestyminen elämänkertaan, sillä perinteisellä tavalla elokuvasta olisi helposti syntynyt ennalta-arvattava perusvaiheineen – nousu, rakkaus, aineet, avioero.
VastaaPoistaYksinkertaisena ihmisenä moinen syvällisyys ei anna mitään kosketuspintaa ja eri tarinamuodot, joskin loistavine näyttelijöineen, eivät tarjonneet minulle mahdollisuutta päähenkilön samaistumiseen. Tai no, voiko sitä samaistua ihmiseen, joka katsoo maailmaa ja elämää aivan omalla, sekavalla tavallaan. Ja onko sitä tarve samaistua. Se olkoon minun syvällinen pohdintani tämän elokuvan suhteen :)
Kuten edellisessä kirjoituksessa viitattiin tosi faneihin, uskon, että heille tämmöinen ähkyn täytteinen tulkinta tarjoaa antoisia hetkiä.
Näyttelijöistä Blanchett tarjosi parhaimman osuuden Dylanista, vaikka muissakaan ei ole yhtään moitittavaa. Kauniit kuvaukset ja hyvä taustalla soiva musiikki antoi nautintoa tälle sohvankuluttajalle.
Viritän 1,5 kitaran kieltä.
Mun puolesta pistäkää vaan uutta leffaa kehiin, mä katson tämän sitten joskus saan käsiini.
VastaaPoistaPian kaks kuukautta…vähäx noloo :/
VastaaPoistaOMG LOL. LOGO LEHMÄ
PoistaKaksi raskaampaa leffaa kuukaudessa on kyllä liikaa. Tähän ei meinannut keskittymiskykyni enää riittää. Asiaan kyllä vaikutti myös se, etten tykkää kyseisestä musasta, henkilöstä yms. Eli en saanut oikein mitään ihmeellisempää irti leffasta, näin mahdollisen räkätaudin kourissa.
VastaaPoistaSiksipä minulta irtoaa vain 1,5 pinna tällä kertaa.
No niin.... viimeinkin. Aloitin leffan katsomisen jo taannoin,mutta oli vähän liian raskas ja sekava. Katsoin alusta uudelleen ja sama mielipide jäin. Vähän liian tuokiokuvamainen.
VastaaPoistaHienoja kohtauksia. Välillä väriä ja välillä mustavalkoista. Hauskaa oli nuo eri näyttelijät. Cate Blanchet oli suosikki.
Aika vähän tiesin Dylanista etukäteen ja jotenkin tilanne ei ehkä selkeytynyt nytkään. Pakko lukea wikipediasta :)
Musiikki oli tietty hyvä lisä.
Annan kaksi ja puoli tähteä (2,5)